Tarinani alkoi 80-luvulla. Olen siis paljasjalkainen helsinkiläinen. Synnyin keskituloiseen perheeseen. Minulla on yksi pikkuveli. Lapsuuteni tallasin Ullanlinnan katuja ja leikin ystävieni kanssa Kaivopuistossa. Kotitaloni sijaitsi olympiaterminaalin vieressä, jolloin näin joka päivä kuinka suuret ruotsinlaivat lipuivat satamaan ja sumutorvea soittaen lähtivät aina aikataulun mukaan kohti Tukholmaa. Alueella pyöri aina laumoittain turisteja, jotka ihmettelivät minulle jo niin tuttuja katuja ja maisemia. Lapsena ihmettelin, mitä järkeä oli matkustaa niin kaukaa nähdäkseen näitä tylsiä rakennuksia. En silloin voinut vielä käsittää että itse tekisin aikuisena aivan samaa.

Lapsuuteni kohokohdat olivat matkat ja kesälomat mummolassa. Mummo ja pappa asuivat noin 100 kilometrin päässä Helsingistä pienessä omakotitalossa. Mummolassa näin ensimmäisen pikkubussini ja muistan hämmästelleeni kuinka iso ja mahtava se oli. Pappani kuljetti sillä talvisin lapsia kouluun, joten kesäisin se vain seisoi kodin pihalla. Joskus pappa vei meidät sillä uimaan järven rannalle. Muistan kuinka papan minibussi tuoksui vanhalle autolle, nahalle ja papan partavedelle. Papan pikkubussi elää monessa rakkaassa lapsuusmuistossani.

Nuoruusvuodet

Oli aika päättää mitä tekisin isona. Sisustaani kaiversi kaiho uusien paikkojen näkemiseen ja pikkubusseihin. Jollain tämäkin harrastus tulisi kuitenkin kustantaa, joten tarvitsin ammatin. Lukion jälkeen pidin välivuoden jonka aikana päätin opiskella merkonomiksi ja suuntautua kaupalliselle alalle. Muutin Itä-Helsinkiin ja koulun ohella sain osa-aikaista työtä tavarankuljetusyrityksestä. Päivät opiskelin ja illat ajoin pientavarakuljetuksia ympäri Helsinkiä yhtiön tila-autolla.

Vapaa-aikani käytin autoista opiskeluun. Luin lähikirjastoni kaikki pikkubusseja ja auton huoltoa koskevat kirjat. Viikonloppuisin kohentelin omaa pikkubussiani ja suunnittelin kaveriporukan kanssa uusia ajomatkoja. Joitain toteutimmekin eli teimme viikonloppureissuja lähialueille. Lomilla ajoimme parin- kolmen viikon reissuja naapurimaihin ja pitkin Suomea.

Aikuisvuodet

Valmistuttuani sain vakiotyöpaikan samasta tavarakuljetusyhtiöstä. Siirryin muutaman vuoden jälkeen sisätöihin toimistoon eli minut ylennettiin esimieheksi. Välillä minunkin on pakko tehdä ajokeikkoja, mutta rakastan uutta työtäni. Olen nähnyt työssäni melkein jokaisen kadun Helsingissä. Nautin tilaisuudesta nähdä uusia paikkoja ja piirrän näkemäni talot ja maisemat tarkasti mieleeni. Matkustamiseen ja pikkubussiin käyttämäni ajan takia en ole vielä ehtinyt seurustella tai perustaa perhettä. Toivottavasti tulevaisuudessa tunnen halua rauhoittua ja asettua aloilleni, mutta nyt aika ei ole vielä sopiva. Olen liian vapaa halutakseni tulla kahlituksi parisuhteeseen tai perhe-elämään. En ole elämässäni omistanut edes lemmikkiä. Minusta on tullut matkailusta riippuvainen.

Minulla on tiivis kaveriporukka, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista. Yhdessä kokoonnumme autojemme tai pikkubussiemme ääreen ja testailemme oppimiamme asioita. Käymme Helsingin keskustassa kahviloissa, kirjastoissa ja ravintoloissa syömässä ja vaihtamassa kuulumisia. Tykkään myös pelata nettikasinoissa silloin tällöin. Kasinoiden avulla olen saanut myös matkakassaa kivasti kohennettua.

Loppujen lopuksi työni, ystäväni, matkustaminen ja pikkubussini ovat elämäni tärkeimmät asiat tällä hetkellä.