Blogikirjoituksissani mainitsen useasti pikkubussini. On aika siis esitellä minun luotettava matkakumppanini.

Ostotarina

Oli vuosi 2001 ja olin juuri saanut ajokorttini. Olin useasti ajellut pappani pikkubussilla, joten olin itseoppinut pikkubussiajaja. Halusin siis toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja löytää markkinoilta itselleni sopivan pikkubussin. Pappani pikkubussi on Volkswagen Transporter, se hippimalli. Tiesin, että se olisi liian vanha malli minulle joten keskityin uudempiin Volkswagenin autoihin.

Löysinkin ilmoituksen kautta punaisen Volkswagen Transporterin, jolla oli ikää vain 7 vuotta ja sillä oli ajettu vain 20 000 kilometriä. Olin säästänyt jo aimo summan töistäni ja lahjaksi saamistani rahoista. Isäni lupasi myös avustaa ensiautoni ostossa. Lähdin kokeilemaan pikkubussia ja ensiajon jälkeen tajusin sen olevan minulle täydellinen. Se tarvitsisi vain pientä huoltoa, ja se olisi valmis seikkailuihin.

Minibussini tiedot

Ajan siis punaista Volkswagen Transporteria. Siinä on diesel-moottori, jonka tilavuus on 2,4 litraa. Matkojeni takia kilometrilukemat ovat yli 170 000 eli sillä on tullut ajettua kiitettävästi. Autoon mahtui aluksi kuljettajan lisäksi kahdeksan henkeä.

Olen tehnyt pieniä muutoksia ja poistanut takimmaiset penkkirivit. Täten takaosaan mahtuu patjoja, joilla voi nukkua. Tästä ominaisuudesta on ollut todella iso apu kun olemme matkustaneet neljän hengen porukalla. Yksi meistä on nukkunut etupenkillä ja toinen takaistuimilla. Kolmas ja neljäs ovat nukkuneet takaosassa patjoilla. Välistä sinne on mahtunut kolmekin nukkumaan. Matkustaessa tavaratilaa on kiitettävästi ja kaikki tavarat ovat mahtuneet mukaan.

Vanhan auton harmeja

Kerran vanha pikkubussini päätti pistää sopimuksen irti. Se tapahtui tärkeällä teemamatkallamme Tukholmaan. Matkan kohokohtana oli tehdä vierailu Casino Cosmopoliin Tukholmassa. Pääsimme perille ja löysimme varaamaamme leirintäalueelle, joka oli aivan keskustan tuntumassa. Ajattelimme että säästämme yöpymisrahat ja pelaisimme ne kasinolla. Parkkeerasimme pikkubussini sinne. Vietimme mukavan loman pelaillen ja oli paluun aika. Iltapäivästä oli aika lähteä kohti laivaa ja käynnistimme pikkubussin. Ei ääntäkään. Useiden kokeilujen jälkeen tajusimme, ettei ongelma ole akussa vain starttimoottorissa. Sytytystulpat piti vaihtaa! Meillä ei sellaisia ollut ja laivan lähtöön olisi vain kaksi tuntia aikaa.

Leirintäalueen johtaja otti asiamme hoitaakseen. Hänelle selitimme puoliksi englanniksi ja puoliksi ruotsiksi tilanteemme. Hieman autoamme tutkittuaan ja meitä kuunneltuaan hän luultavasti tajusi asian ja häipyi paikalta. Mietimme kuumeisesti mistä löytäisimme uudet sytytystulpat kaupungin keskustasta, jossa ei autoliikkeitä ollut. Kesti noin puoli tuntia ja johtaja ilmestyi. Hän heilutti käsissään uusia sytytystulppia. Hän oli saanut ne lähellä asuvansa ystävän luota, joka myös omistaa samanlaisen Transporterin.

Saimme sytytystulpat vaihdettua ja kokeilimme käynnistää kulkuneuvon. Heti starttasi! Tavarat vain nopeasti kasaan ja ajoimme hätävilkut vilkkuen kohti laivaterminaalia. Jollain kumman onnella olimme paikalla 45 minuuttia ennen laivanlähtöä, pääsimme nopeasti laivaan sisään ja voimme huokaista helpotuksesta.